Kiertue alkoi Etiopiasta. Maalla on valtavasti annettavaa mm. kulttuurin, historian ja luonnon saralta. Poliittinen epävakaus kuitenkin toistaiseksi estää matkojen myymisen. Olemme valmiit, kun tilanne rauhoittuu.
Addis Abeban ja Nairobin jälkeen vuorossa oli matkan varsinainen pääkohde: gorillasafarit. Näille reissuille pitää lähteä kärsivällisellä otteella: lukemattomia tunteja kuluu sademetsissä, savanneilla, jeepissä kuoppaisilla teillä ja köyhissä kylissä. Palkitsevia ja elämyksellisiä tunteja. Ilman internetyhteyttä.
Ensimmäinen gorillasafari oli Bwindi Forest National Parkissa Ugandassa. Vuorigorillat ovat uhanalainen laji, jonka kanta on onneksi sinnikkäällä työllä saatu 90-luvulla uhanneen sukupuuton partaalta elpymään. Herpaantumista runsaan 1000 (yhteensä 3 maassa) yksilön kannan säilyttäminen ei edelleenkään salli. Ugandassa tehdään hyvää suojelutyötä paikallisen yhteisön ja viranomaisten voimin kv. tukijoiden ja vierailijoiden avustuksella. Pääsin tapaamaan Mukizan 20 jäsenistä gorillaperhettä vuoristossa keskellä sademetsää.
Vierailut on organisoitu huolellisesti. Vieraat saavat tarkan ohjeistuksen käyttäytymisestä. Maskit ovat pidettävä perheen luona oltaessa koko ajan päällä. Päivässä yhden gorillaperheen luona saa vierailla vain yksi max 8 hengen ryhmä. Perheen luona saa viettää tasan tunnin. Riippuen tilanteesta päivä voi kuitenkin hurahtaa, kun perhe pitää ensin jäljittäjien avulla löytää. Jäljet kasveissa ja puissa, ulosteet jne. ovat jäljittäjien karttamerkkejä. Vieraiden tuoma valuutta on suojelutyölle merkityksellistä. Ugandan Bwindissä lupa maksaa 800 USD, Ruandassa 1500 USD ja Kongossa (toistaiseksi) 400 USD per hlö (vuonna 2024).
On myönnettävä, että vierailu tuntui kaikista säännöistä ja rajoituksista huolimatta tungettelulta, mutta ilman 90-luvun aloitettua ohjelmaa vuorigorillojen tilanne olisi varmuudella heikompi. Salametsästys on saatu kuriin, kun paikallisyhteisö on saatu ymmärtämään, että gorillat tuovat tuloja ja hyvinvointia, kunhan ne pelastetaan ja kanta saadaan kasvuun. Juttelin Nairobissa erään suojelutyön veteraanin kanssa. Hän kiteytti välttämättömyyden: ”Wildlife must earn their living.” Karua realismia.
Vaikuttavia eläimiä. Eritoten perheenpää, vanha silverback teki säväyksen. Vähän jännittikin, kun tuo jättiläinen rymisti 1,5 metrin päästä ohi. Ilahduttavaa oli myös huomata pienokaisten määrä. Kanta kasvaa. Bwindissä nyt 22 perhettä, mutta uusia saataneen pian. Lumoava vierailu. Kaipaan jo uutta ❤️.
Afrikka on kokemisen arvoinen ja elämys on aina mieliinpainuva. Ulkoministeriön sekä meidän ja paikallisten asiatuntijoiden ohjein ja avulla matka on myös turvallinen.
-Timo
