Muistan kuinka lapsena katselin merta. Muille Espoonlahti ehkä näytti harmaalta lätäköltä, mutta minä mietin, kuinka siitä pääsisi aivan minne tahansa. Samaa vettä pitkin vaikka Hawaiille! Vielä en ole Hawaiille ehtinyt, mutta kyllä moneen muuhun kiehtovaan paikkaan viidellä mantereella. Tällä hetkellä kotini on yhdessä maailman kauneimmista kolkista: Nanaimon kaupungissa Vancouverinsaarella, aivan läntisimmässä osassa Kanadaa. Tänne päädyin perinteiseen tapaan eli komean kanadalaisen miehen mukana pari vuotta sitten. Kotiutuminen Kanadaan on käynyt yllättävän helposti, ehkä siksi, että täkäläiset ovat yleensä ystävällisiä – sellaisella mukavan hillityllä tavalla.
460 km pitkän Vancouverinsaaren etelä- ja keskiosa on ”Kanadan Floridaa”, sillä tänne muuttaa eläkepäivikseen kivan ilmaston perässä väkeä ympäri maata. 50 km leveä salmi erottaa saaremme mantereesta ja Vancouverista. On aina kiva käydä miljoonakaupungin sykkeessä , mutta kahden tunnin lauttamatkalla kotiin huokaisemme mieheni Timin kanssa helpotuksesta. Ihanaa, että pystyimme muuttamaan tänne leppoisalle saarellemme jo ennen eläkeikää. Meitä suomalaisia on ollut näillä seuduilla jo noin 150 vuotta, alunperin raskaissa metsätöissä ja vaarallisissa hiilikaivoksissa. Nanaimossa suomalaiset olivat yksi suurimmista ryhmistä.
Länsi-Kanadasta voi rehellisesti sanoa, että täällä on jokaiselle jotakin. Huikean sininen valtameri ja turkoosit järvet, korkeat vuoret ja kapeat vuonot, kaunis saaristo ja aavat rannat, kalliot ja vesiputokset, sademetsät ja 800-vuotiaat jättipuut vetävät sanattomaksi. Mustahäntäpeurat ja valkopäämerikotkat ovat aivan päivittäinen näky kotipihallammekin. Olen lapsellisen iloinen myös aina kun näen tiklejä ja kolibreja. Pesukarhun olen nähnyt keskellä päivää, mutta puuman vain aavistanut. Lohet nousevat kutemaan lähipuroon ja purjehdusmatkoillamme olemme nähneet hylkeitä, merileijonia, pyöriäisiä ja valaita. Välillä olo on kuin asuisi keskellä luontodokumenttia.
Luonnon lisäksi täällä on kaikenkokoisia kaupunkeja, kauniita puutarhoja ja alkuperäisasukkaiden kulttuuria toteemipaaluineen. Shoppailunhaluisille löytyy sekä putiikkeja että kauppakeskuksia, kulinaristeille monenlaisia ravintoloita, bilettäjille jos jonkinmoisia klubeja. Ja liikuntamahdollisuudet ovat tuskin missään paremmat: saman päivän aikana voisi käydä laskettelemassa, vaeltamassa, golfaamassa ja purjehtimassa – mutta miksi ihmeessä kiirehtiä?
Kanada on siinäkin mielessä mukava matkakohde, että tänne voi huoletta tulla koko perheen voimin. Matkustelen mielelläni 85-vuotiaan äitini Liisan kanssa ja hän nautti viimekeväisestä Kanadan-matkastaan valtavasti. Etenkin Buchard Gardens -puisto kukkaloistossaan oli elämys, samoin kuin Brittiläisen Kolumbian aistikas pääkaupunki Victoria saaremme eteläosassa. Vanhempien ihmisten tarpeet on yleensä otettu hyvin huomioon ja elämä on suunnilleen yhtä turvallista kuin Suomessakin.
Haluaisin vielä viedä äitini Rocky Mountaineer -junamatkalle halki Kalliovuorten, maisemiin joihin ei tietä pitkin edes pääse. Näillä matkoilla päivisin nautitaan huikaisevista näkymistä ja ensiluokkaisesta ruoasta, yöt nukutaan klassikkohotelleissa samoissa maisemissa, missä Englannin kuninkaallistenkin on kerrottu viihtyvän. Matkan voisi kruunata risteily Vancouverista Alaskaan, läpi kapeiden salmien Sointulan ohi. Suomensukuisia kaukaisia serkkuja olisi myös kiinnostava mennä tapaamaan Suurten Järvien alueelle, sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolelle. Miltähän mahtaa näyttää Thunder Bayssä, minne kielitaidoton tuleva isoisäni oli matkalla Halifaxin satamasta vuonna 1924? Tai ehkä vihdoin olisi aika päästä Hawaiille?
Mia Halonen
Mia Halonen on yksi matkanjohtajistamme. Mian mielestä usein matkasta saa enemmän irti, kun antaa asiantuntevien ammattilaisten hoitaa järjestelyt ja saa itse rauhassa nauttia.
