Tokio on todellinen jättiläinen. Suur-Tokion alueella asuu n. 37 miljoonaa ihmistä. Kaupunki onkin todella täyteen pakattu ja jokainen neliö on hyödynnetty. Tiiviyden lisäksi rakentamista leimaa varautuminen maanjäristyksiin. Se on otettu kaikessa rakentamisessa hyvin huomioon ja esim. siltojen rakenteissa näkyvät vaimentavat rakenteet, liikevarat ja joustavat materiaalit.
Tokion ensikertalaiset kuvasivat ensitunnelmissaan olevansa kuin futuristisessa monitasoisessa sarjakuvakaupungissa. Siltähän Tokio ajoittain tuntuu. Kerroksia on monta maan alla, jopa maan tasossa ja vielä useampia kurottaa kohti taivasta. Oikean tason ja oven löytäminen on ajoittain haastavaa. Silti Tokiosta löytyy myös tavanomaisempaa kaupunkikuvaa ja kortteleita. Kaupunki on betoninen, mutta myös kaunis. Tokio pommitettiin toisen maailmansodan loppuvaiheessa erittäin pahasti ja siksi kaupungista löytyy varsin vähän vanhoja rakennuksia.
 |  |
Japanilaiset ovat jopa suomalaisia sääntöuskovaisempia. Jämptiys näkyykin kaikessa: jonottamisessa, liikenteessä, aukioloajoissa, siisteydessä jne. Leveä jono kiemurtelee jopa ilman ohjaavia tolppia tai aitoja. Siisteys on silmiinpistävän täydellistä. Roskia saa kirjaimellisesti etsiä. Kaupungissa ei kyllä ole roskiksiakaan. Vinkki onkin, että: oma roskapussi kannattaa olla koko ajan mukana. Roskisten puuttuminen johtuu kulttuuritekijöiden lisäksi terrori-iskujen pelosta. Suljettuihin roskakoreihin on valitettavan helppo piilottaa vaarallisia aineita tai pommeja.
Edellisestä Japanin käynnistäni oli pari vuotta. Kuvittelin kielitaidon kehittyneen positiiviseen suuntaan, mutta siltä ei tuntunut. Google-kääntäjä näytti olevan mm. asiakaspalvelijoiden vakiotyökalu. Sen kautta jutellaan, ymmärretään ja väärinymmärretään. Kommellukset ovat ajoittain hauskojakin, mutta harmittavasti kielitaito heikkenee käytännön myötä.
Kuten muuallakin Aasiassa, ruoka on tärkeä osa kulttuuria. Ruokakulttuuri on erittäin monipuolinen. Raakaa kalaa karttavan ei todellakaan pidä kuvitella, että ruoaksi ei saa muuta kuin sushia. Riisi on lähes jokaisen aterian perusraaka-aine. Liharuoista ei voi olla mainitsematta kuuluisaa japanilaista nautaa. Wagyu tarkoittaakin kirjaimellisesti japanilaista nautaa. Kobe beef on erittäin tarkkaan säädelty wagyū-liha. Sitä saadaan Tajima-rotuisista naudoista, jotka on kasvatettu Hyōgon prefektuurissa ja ne täyttävät tiukat laatukriteerit (mm. marmoroitumisluokka, teurasikä, paino). Joillain tiloilla naudoille soitetaan klassista musiikkia stressin vähentämiseksi, mikä parantaa marmoroitumista. Joillakin taas syötetään suklaata tai juotetaan olutta stressin vähentämiseksi ja ruokahalun parantamiseksi. Lihan laatuun vaikuttavat kuitenkin monet muutkin tekijät, esimerkiksi hiljaisuus, luonnonvalo, hyvä ilmanvaihto, pehmeä alusta jne. Kappaleen ja aterian lopuksi: älä ohita Suomessakin hitiksi nousseita matcha-jälkiruokia.
 |  |
Syyskuussa oli edelleen ajoittain tukalan kuuma lämpötilan ylittäessä +30 ja kosteusprosentin ollessa 80-90 %. Kevät (ja eritoten kirsikankukkien, sakura, aikaan) ja syksy ovatkin miellyttävämpiä matkustusaikoja.
Japani on upea maa ja jos vaan aikataulusi antaa myöden, kannattaa lähteä myös Tokion ulkopuolelle, tutustua muihin saariin ja kaupunkeihin. Sodan aiheuttama Venäjän ilmatilan kierto tarkoittaa sekä pohjoisella että eteläisellä reitillä n. 13 tunnin lentoa. Pieneksi lohdutukseksi pohjoisella reitillä saa diplomin pohjoisnavan ylityksestä.
Seuraavassa blogissa Tokio high lights – tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa ja ympäristössä.
– Timo Saranpää
