Etelä-Kiwussa sijaitsee Kahuzi-Biegan kansallispuisto, missä itäinen tasankogorilla (Eastern Lowland Gorilla)-populaatio elää. Luotin pitkäaikaisiin kumppaneihimme ja heidän arvioonsa Etelä-Kiwun suhteellisesta turvallisuudesta. Halusin nähdä aluetta, sillä toivottavasti joku päivä voimme järjestää matkoja rauhoittuneeseen Etelä-Kiwuun. Kumppanimme asiakkaita (esim. Aasiasta) käy siellä toistuvasti tälläkin hetkellä. Kapinalliset operoivat varsinaisesti Pohjois-Kiwussa ja sen vuoksi siellä sijaitseva Virungan kansallispuisto on suljettu. Virungassa elävät Kongon vuorigorillat.
Tasankogorillat-tekivät vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin Ugandan vuorigorillat. Kongon puolen sademetsässä gorillaperheen luokse pääseminen vaati myös enemmän vaivannäköä kuin Bwindissä Ugandassa. Machetelle oli käyttöä, kun raivasimme tietä sademetsän keskellä vuoren rinteillä liukastellen.
Tapaamamme gorillaperhe oli Bonnani ja perheen pää, vanha silverback, mr. Bonnani todellinen herra ja hidalgo. Gorillat löydettyämme odotimme vajaan tunnin, että hän laskeutui puusta. Se hänelle sallittakoon, mehän tunkeutujia olimme. Muu perhe laskeutuu puista vasta. kun silverback näyttää mallia. Mr. Bonnani söi, p…keli ja odotutti, mutta odotus kannatti. Lopulta kun alkoi tapahtua, silverback tuli rytinällä alas. Uskomattoman hienoja eläimiä.
Samalla tavoin kuin vuorigorilla myös tasankogorilla on erittäin uhanalainen laji. Onneksi senkin kanta on sinnikkäällä työllä saatu uhanneen sukupuuton partaalta elpymään. Kongon rauhaton tilanne vaikeuttaa suojelutyötä. Kv. kumppaneita on vaikea löytää eikä maan tilanne houkuttele isoja vierailijamääriä. Pahimmassa tilanteessa on pohjois-Kiwun Virunga. Toivottavasti siellä elävät vuorigorillat selviävät vähäisin vaurioin sisällissodasta ja tilanteen rauhoituttua myös niitä pääsee tapaamaan.
Kongossakin vierailijat perehdytettiin gorillojen kohtaamiseen huolellisesti. Pääopas, joka johti pientä ryhmäämme (oppaat, allekirjoittanut & ugandalainen kumppanimme) on toiminut kansallispuistossa 29 v. Sen näki. Hän tunsi maaston ja gorillat. Vaikuttavaa seurata hänen työskentelyään ja liikkumistaan sademetsässä.
Kongossakin omatunto soimasi. Vierailu tuntui kaikista säännöistä ja rajoituksista huolimatta tungettelulta, mutta toisaalta ilman suojeluohjelmaa ja vieraita gorillojen tilanne olisi heikompi. Salametsästys on täälläkin saatu kuriin, kun paikallisyhteisö on saatu ymmärtämään, että gorillat tuovat tuloja ja hyvinvointia, kunhan ne pelastetaan ja kanta saadaan kasvuun. Lainaan tässäkin kohtaa erään nairobilaisen suojelutyön veteraanin kiteytystä: ”Wildlife must earn their living.” Mahtavia eläimiä. Toivotaan todella, että niiden tulevaisuus on turvattu.
Kongon ja Ruandan rajan ylitys sujui kumpaankin suuntaan suhteellisen pienellä vaivalla ja kustannuksella, mutta Kahuzi-Biegaan johtavalla tiellä koettiin eräs reissun kihelmöivimmistä tilanteista. Kongon armeijan partiot valvovat kansallispuistoon johtavia teitä. Meidät pysäytti n. 15 vahvasti aseistetun maastopukuisen sotilaan joukko. Mustia kommandopipoja, tummia laseja, khatin pureskelun punertamia silmiä. Pomo tenttaa, tsekkaa jeepin, kylmäkaapin jne. Muutama kaveri kiertää naureskellen ja suuta soittaen jeeppiä. Kohtuu epämukava tilanne. Vastailimme rauhassa, kaikki lopulta ok ja pääsimme jatkamaan matkaa. Palatessamme samaa tietä sissit heittelivätkin meille jo yläfemmoja.
Afrikka on kokemisen arvoinen ja elämys on aina mieliinpainuva. Ulkoministeriön sekä meidän ja paikallisten asiatuntijoiden ohjein ja avulla matka on myös turvallinen.
Elämyksellistä kesää!
-Timo
