Naarassuden kasvattamat veljekset, Romulus ja Remus, perustivat yhden ihmiskunnan historian merkittävimmistä kaupungeista – ikuisen Rooman 21. huhtikuuta 753 eaa.
Vähitellen asutus levisi seitsemälle kukkulalle, kaupunki vaurastui ja keisarit ottivat vallan. Rooman suuruuden aika on poikkeuksellisen merkittävä koko Euroopan kulttuuriperintöä ajatellen.

Dolce far niente – ihana toimettomuus! Rooman hektinen meno rauhoittuu pikku piazzoilla ja kahviloissa, tosin autoilta ei pääse missään pakoon. Roomalaisten parkkeeraustyyli on ihan oma taitolaji, enää puuttuu vain päällekkäispysäköinti.
Torit esittävät isoa roolia näytelmässä nimeltä roomalainen elämänmeno. Hetken aikaa torikauppiaiden keskustelua kuunneltuaan on lähes varma, että kiivas sananvaihto päättyy käsirysyyn. Mutta kun talouspolitiikka ja jalkapallo-ottelut ovat käsitelty, vedetään ylävitoset ja ryhdytään suunnittelemaan illan ateriaa. Valloittavaa toritunnelmaa voit käydä katsomassa Campo de’ Fiorilla. Keskellä aukiota maailman menoa ihmettelevä patsas esittää Giordano Brunonas, jota pidetään vapaan ajattelun esitaistelijana. Hänen taistelunsa päättyi helmikuussa vuonna 1600, jolloin Giordano poltettiin roviolla kerettiläisenä. Hyviä lounaspaikkoja ovat ravintolat Ditirambo, Hosteria Romanesca ja Antico Forno Roscioli. Lounaan jälkeen mennään kahville tai vahvemmalle Caffé Farneseen. Kaikki ovat joko aukiolla tai kävelymatkan päässä. Hauskan pienen ostoskadun via dei Giubbonarin kautta pääsee Ghettoon ja Trastevereen.

Rione Monti tai oikeastaan vaan Monti on vanhinta Roomaa ja silti nähtävyyksien perässä juokseva matkailija usein ohittaa sen huomaamattaan. Täällä voi kuvitella millaista elämää Montissa syntynyt ja kasvanut Julius Caesar vietti. Millaista mahtoikaan olla elämä paheellisessa Suburrassa, köyhälistön, varkaiden ja paheiden valtakunnassa? Ainakin antiikin arjen raadollisuus näyttäytyi täällä rehellisimmillään. Yhä vieläkin, parin vuosituhannen jälkeen, sokkeloisille kujille on helppo ja ihana eksyä.

Rooman ravintolatarjonta on verraton ja parhaat vinkit saat asiantuntijalta. Valitako ristorante, trattoria, osteria vai enoteca? Italialaiset pitävät kiinni omasta ruokarytmistään, aamiainen on usein pelkkä cappuccino matkalla töihin. Lounaalle mennään klo 13 jälkeen ja illalliselle ei kiirehditä ennen puolta kahdeksaa.

Parhaan cappuccinon Roomassa saat Sant’Eustachio Il Café -kahvilassa. Eustachion naapuritalon nimi on osuvasti Palazzo Madama (emäntä) ja siellä istuu ja käyttää valtaa Italian senaatti. Italialaiset politikoivat äänekkäästi ja tunteella, tehokkuuden kustannuksellako? Tämän voi itse todeta, sillä poliitikot käyvät päivän mittaan ahkerasti lataamassa akkujaan Eustachion tuotteilla. Palazzo Madama valmistui vuonna 1505 Medici-suvun kardinaaleille, joista tuli myöhemmin paaveja. Alun perin paikalla vietettiin aikaa kuitenkin nykyistä huomattavasti vapaammin – täällä rentouduttiin ja polskuteltiin Neron kylpylässä. Kylpemässä käytiin lähes päivittäin ja totta kai roomalaisilla oli jo 2000 vuotta sitten kylpylöissään lattialämmitys. Miehet ja naiset kylpivät yhdessä samoin kuin köyhät ja rikkaatkin.

Rauhallinen via dei Coronari oli aikoinaan pyhiinvaeltajien ahkerassa käytössä eikä mikään ole oikeastaan muuttunut, 1950-luvulla kadulle muuttivat antiikkikauppiaat ja nyt täällä vaelletaan vanhojen huonekalujen ja patsaiden perässä. Numerossa 156/7 asui Cesare Borgian lemmikkikurtisaani Fiammetta Michaelis. Lähellä antiikkikatua ja Piazza Navonaa on Antico caffé della Pace – taidemaalareiden, ajattelijoiden, näyttelijöiden, kirjailijoiden ja roomalaisten suosikki kahvila.