Lintumatka Keniaan on nyt takana – ja se onnistui kaikin puolin erinomaisesti. Retken pääteemana olivat linnut, ja koko reitti oli suunniteltu niiden ehdoilla. Kuten lintumatkoilla usein käy, näimme paljon muutakin. Löysimme muun muassa omat leijonalaumamme sekä komean leopardiurosyksilön, joita saimme ihailla kaikessa rauhassa.
Saavuimme Nairobiin aamuyöllä ja suuntasimme suoraan lentokentältä Nairobin kansallispuistoon. Meitä oli vastassa peräti kolme huippuopasta: Cheke wa Kariuki Birding East Africa -yrityksestä, aikanaan viisi vuotta Keniassa asunut lintuasiantuntija Itai Shanni sekä toisen automme kuljettaja Edson Mlamba, joka osoittautui erinomaiseksi lintujen tuntijaksi ja löytäjäksi.
Alku oli todellista lintujen ilotulitusta – uusia ääniä, värejä ja toinen toistaan upeampia lajeja. Nairobin kansallispuistossa riittäisi nähtävää helposti viikoksi. Näimme siellä muun muassa ensimmäiset isosarvikuonot, virtahevot ja kirahvit.
Ensimmäiseksi yöksi majoituimme lintuharrastajille suunniteltuun Kariminu River Campiin. Alueella on muun muassa kuvauspiilokoju, joenrantaan johtava luontopolku sekä ruokintoja, joilla lintuja voi tarkkailla ja kuvata lähietäisyydeltä. Samoilla paikoilla viihtyivät lähes metrin mittaiset afrikanhamstraajarotat (African giant pouched rat) sekä elegantti, kissamainen genetti.
Retkipäivät noudattivat pitkälti samaa rytmiä: aamut varattiin retkeilylle ja iltapäivät siirtymisille uusiin kohteisiin. Aamiainen nautittiin joko majapaikassa tai suoraan maastossa lintupaikoilla. Useimmat majapaikat olivat aidattuja, vehreitä keitaita, joissa saattoi liikkua turvallisesti jo ennen aamiaista. Vain harvoissa paikoissa liikkumista hämärässä rajoitettiin villieläinten vuoksi.
Matkan aikana koimme Kenian hämmästyttävän monimuotoiset luontotyypit:
- Kenia-vuoren etelärinteiden vuoristosademetsät hurmasivat ikiaikaisilla, yli 50-metrisillä puillaan, joiden oksia peittivät sammalet ja liaanit. Viileässä metsässä lintutiheys oli paikoin käsittämättömän suuri.
- Buffalo Springsin kansallispuisto edusti klassista safarimaisemaa savanneineen ja suurine eläimineen. Näimme norsuja, kirahveja, leijonia, leopardeja ja jopa servaalin. Lintulajisto oli vaikuttavan runsas.
- Marsabitin alue Pohjois-Keniassa, lähellä Etiopian rajaa, oli täysin erilainen: kuivaa, lähes puoliaavikkomaista pensassavannia, jota halkoo yksi ainoa päätie. Kamelinkasvatus oli alueella merkittävä elinkeino. Lintuja oli harvemmassa, mutta lajisto poikkesi selvästi muusta matkasta.
- Lake Baringo tarjosi ikimuistoisen ja suorastaan epätodellisen hotellielämyksen. Ilmastonmuutoksen myötä järvien vedenpinta on noussut useita metrejä, ja Soi Safari Lodgessa hotellin alin kerros oli osittain veden vallassa. Vastaanotossa ui krokotiileja ja pihakeinun alla lepäsi virtahepo. Teimme veneretken lähirannoille ja näimme muun muassa pitkään alueella viihtyneen Afrikan ensimmäisen aasiankääpiösorsan.
- Baringosta Kakamegaan johtava matka täyttyi kirjavan linnuston ilottelusta. Tie nousi korkeille vuoriharjanteille ja laski taas Rift Valleyyn, ja lintulajisto vaihtui jokaisella pysähdyksellä.
- Kakamegan sademetsä oli yksi matkan pääkohteista, ja vietimme siellä kolme yötä. Rondo Retreat Center osoittautui erinomaiseksi majapaikaksi – sinne voisi palata vaikka viikoksi ihan vain rentoutumaan. Alueen ilmasto on ihanteellinen: ei liian kuuma eikä kylmä. Retkeilimme kävellen pääosin parin kilometrin säteellä majapaikasta, ja näimme noin 50 lintulajia, joita emme tavanneet missään muualla matkalla.
- Aberdare-vuoristo on kahden endeemisen lintulajin, Aberdare Cisticolan ja Sharpe’s Longclawin, elinaluetta. Sivusimme aluetta kahtena ajopäivänä ja teimme kävelyretkiä, joiden aikana onnistuimme näkemään molemmat lajit. Matkan korkein kohta, 3050 metriä merenpinnan yläpuolella, sijaitsi kansallispuiston portilla.
- Naivasha-järvi on niin ikään kärsinyt vedenpinnan noususta ja vieraslaji vesihyasintin leviämisestä. Järvi on muuttunut paljon, eikä lintuelämä ole enää entisellään, vaikka kosteikot näyttivät paikoin upeilta. Ohitimme matkalla satatuhatpäisistä flamingoparvistaan kuuluisan Nakuru-järven, jolla ei nykyisin elä enää ainoatakaan flamingoa.
Lintujen määrä oli huima: koko retken aikana havaitsimme yhteensä tasan 550 lintulajia. Päiväkohtaiset lajimäärät vaihtelivat 68–151 lajin välillä, ja jokainen päivä toi mukanaan uusia yllätyksiä.
Ryhmämme toimi erinomaisesti yhteen. Vaikka lähdöt olivat aikaisia, lämmin vesi ei aina ollut itsestäänselvyys ja lounasboksit muistuttivat usein toisiaan, pysyi innokkaiden lintuharrastajien mieliala korkealla. Matkustimme mukavasti tilavissa autoissa, joissa jokaisella oli oma ikkunapaikka. Toisessa autossa oli jopa jääkaappi kylmine juomineen. Ruoka majapaikoissa oli hyvää, sairasteluilta pääosin vältyttiin ja majoitukset olivat pääosin erittäin onnistuneita. Osallistujien innokkuus ja kolmen osaavan oppaan asiantuntemus mahdollistivat sen, että löysimme lähes kaikki kohdelintumme.
Yksi lintumatkojen arvokkaimmista puolista on se, että ne vievät matkailijan usein hyvin lähelle paikallista arkea. Kiiltokuvalla on aina myös toinen puolensa, ja tämänkin matkan aikana sen opimme. Kenia on yhä kehittyvä maa, jossa rinnakkain elävät hyvinvointi ja köyhyys, savimajat ja pilvenpiirtäjät. Erityisesti jäi mieleen ihmisten hyväntuulisuus teiden varsilla ja pysähdyspaikoillamme. Vaikka maallinen omaisuus saattoi rajoittua päällä oleviin vaatteisiin, hymy ja vilkutus irtosivat herkästi ohi kulkeville matkailijoille.
Oppaamme Chegen usein toistama toteamus “T.I.A! – This is Africa!” muodostui matkan aikana eräänlaiseksi lentäväksi lauseeksi, joka kiteytti monta näkemäämme ja kokemaamme asiaa.
– Petro Pynnönen
